Lopputulos syntyy ilosta ja rakkaudesta, sekä omasta parhaasta tekemisestä

Kirjoitus on osa sisällöntuotantopäällikkömme kirjoitussarjaa, jossa pohditaan JoyActorin arvoja henkilökohtaisella otteella. 

 

“Teet vain parhaasi”, äitini tapasi sanoa, kun olin pieni ja edessä oli jokin jännittävä suoritus, kuten matikan koe tai ratsastuskilpailut. Hän ei kuitenkaan koskaan odottanut minulta tiettyä tulosta; ei tarvinnut saada kokeesta ysiä tai voittaa, tarvitsi vain tehdä parhaansa. 

Ehkä siksi minua ei tänäkään päivänä pelota epäonnistua. Olen mennyt elämässäni hurjiakin unelmia kohti tietäen, että oma paras suoritus riittää — viis lopputuloksesta.

Lopputuloksessa ei ole kuitenkaan kyse vain tekijän palosta ja yrityksestä onnistua. Kyse on enemmänkin olosuhteista, joissa yksilö yrittää parhaansa. Parhaansa yrittäminen ei vielä takaa onnistumista, mutta voi yltää sinne, jos ympäristö on suotuisa tarjoamaan yksilölle puitteet onnistumiselle.

“Älä murehdi, teit varmasti parhaasi juuri siinä tilanteessa, jossa olit”, äitini sanoi minut tuntien ja lohduttaen, kun en päässyt hyvin vaikean kevään päätteeksi yliopistoon. Minua oli ympäröinyt vaikeat tapahtumat, ja olin ollut monta kuukautta hyvin väsynyt. 

“Et olisi siinä hetkessä voinut pystyä parempaan.”

JoyActorilla me tahdomme, että jokainen työntekijämme saa kasvaa meillä omaksi parhaaksi versioksi itsestään ja kokea onnistumisen tunteita työssään. Tiedämme, että tähän vaikuttavat paitsi työntekijöiden energiataso ja mielentila, annetut työtehtävät sekä työympäristö. 

Haluamme luoda yhteisöömme sellaiset puitteet, joissa meistä jokainen saattaa ylittää itsensä. Parasta suoriutumista voi pyytää vain, jos tekijöillä on hyvä olla. Jos suoriutuminen usealla tekijällä ontuu, on syytä tarkastella ympäristöä: kuinka me voimme tarjota tekijöillemme paremmat puitteet?

Luotamme siihen, että parhaaseen lopputulokseen päästään ilon ja rakkauden kautta. Virheistä opitaan ja ne nähdään mahdollisuuksina. Tekijöille tarjotaan mahdollisuuksia edetä sekä jarruttaa, vaihtaa tehtäviä, sanoa pelotta “ei” ja huomata, ettei kieltäytymisestä koidu mitään pahaa. 

Kuten Thich Nhat Hanh totesi, pelon poissaolo on ylivertaista iloa, ja meidän tulos syntyy ilosta käsin. 

Jätä kommentti

Sending